Synnytyskertomus

Pikkuinen prinsessamme on nyt 10vrk ikäinen. Vauva-arki on sujunut hyvin, pikkuinen viihtyy rinnalla ja on kova syömään. Hän nukkuu hyvin, päivisin muutaman kerran n. 3h pätkiä, öisin vaihtelevasti, välillä syö tiheämmin ja välillä nukkuu enemmän. Hän jaksaa valvoa pidempiäkin pätkiä ja katsella suurin silmin.

Itse olen toipunut aika hyvin, välillä paikkoja särkee, mutta muuten voin hyvin. Mielialani on kohentunut huimasti raskauden aikaisesta, mikä onkin saanut miettimään onko minulla ollut jonkin asteinen raskauden aikainen masennus. En saanut synnytyksessä kuin nirhauman samaan kohtaan kuin aiemmissakin synnytyksissä, ja sekin on jo parantunut hyvin.

Tässä olisi vielä synnytyskertomukseni:
Mulla lähti lauantaina 8.11. hiljalleen irtoamaan limatulppa. Kirkasta limaa tuli pitkin päivää ja sai pitää sidettä. Illalla sitten isommat lapset lähtivät ex-tempore mummolaan yökylään, niin saadaan miehen kanssa olla kaksin vielä ennen vauvan syntymää ja saan nukkua kunnolla ja levätä. Ilta menikin mukavasti saunoen ja rentoutuen, väsähdin ajoissa ja menin nukkumaan n. klo 23. Nukuin yön hyvin, toki heräsin muutaman kerran vessaan. 

Aamulla heräsin klo 7 ja vessassa käydessä limatulppavuoto oli muuttanut värinsä punertavaksi ja veriviiruiseksi. Mieskin heräsi, oli nukkunut jo pidempään huonosti ja havahtui joka kerta kun nousin sängystä. Kerroin vuodon muuttuneen, niin mies päätti laittaa varmuuden vuoksi auton lämpiämään. 07.30 sitten tuli ensimmäinen pieni supistus. Siitä eteenpäin supistuksia tuli epäsäännöllisesti, osa isompia ja osa pienempiä. Edelliset synnytykset on olleet nopeita (2h ja 3,5h) joten alettiin arpomaan milloin pitäisi lähteä synnärille. Soitin sitten svo:lle, josta ei oikein osattu sanoa juuta eikä jaata, kuin että tulkaa näytille jos siltä tuntuu tai odotelkaa kotona jos meneekin supistelu ohi. Jatkettiin arpomista, sillä en halunnut tehdä turhaa reissua synnärille. Vähän vaille 9 päätettiin, että lähdetään nyt kuitenkin käymään näytillä kun tuli muutama vähän tiukempi supistus. Mies lähti viemään sairaalakassia autolle ja minä kävin pukemaan ulkovaatteita kun tunsin, että nyt hulahti jotain ja se olikin sitten ihan kirkasta verta. Lähdettiin ajelemaan ja koko matkan (n.25km) supistuksia tuli 3min välein. Synnytys laskettiin alkaneeksi klo 9 kun säännölliset supistukset alkoivat.

Päästiin synnärille ja siellä kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi, että olen 8cm auki. Ei sitten jääty tarkkailuhuoneeseen käyrille vaan lähdettiin suoraan synnytyssaliin. Saliin päästyämme vaihdon vaatteet ja pääsin käyrille. Kätilö otti esitietoja ja laitettiin spinaali tilaukseen. Kätilöopiskelija ryhtyi laittamaan kanyylia ja onnistui puhkomaan vasemmasta kädestäni suonen kahteen otteeseen, niin siihen tuli kunnon hematooma ja mustelma. Kokenut kätilö sitten laittoi kanyylin oikeaan käteen ja tipan tippumaan. Lääkäri tuli jo pian paikalle ja sain spinaalin mikä auttoi supistuskipuun heti. Spinaalin laiton jälkeen verenpaineeni tipahti aika alas joten sain lääkettä joka nosti ne ylös. N. Tunti spinaalin laiton jälkeen kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi, ettei kohdunsuu ole avautunut enempää vaan oltiin yhä siinä 8cm, joten kalvot puhkaistiin ja vauvan päähän laitettiin pinni. Siitä tilanne etenikin nopeammin ja puolen tunnin päästä olin kokonaan auki ja sain luvan rueta ponnistamaan kun siltä tuntuu.

Aloin ponnistamaan kun tarve tuli ja n. 30min ponnistamisen jälkeen 9.11. rv 40+1 klo 12.40 syntyi tyttö 50cm ja 4060g, verisessä lapsivedessä. Mies pääsi leikkaamaan napanuoran ja sitä leikatessaan vauva tarttui isää pikkurillistä. Sain vauvan rinnalle ja pian pääsin imettämään. Vauva kun oli syönyt ja kylvetetty, hän pääsi isän syliin ihokontaktiin. Kätilö kävi painelemaan kohtuani, että onko se jo hyvin supistunut, että pääsisin suihkuun. Kohtu ei ollutkaan oikein lähtenyt supistumaan vaan sieltä tuli iso hyytymä, lapsivettä ja verta. Kätilö kutsui toisen kätilön paikalle ja sain lisää kohtua supistavaa lääkettä ja samalla toinen kätilö tutki paljonko lisää verta olin vuotanut. Kaiken kaikkiaan menetin synnytyksessä 400ml verta ja sen jälkeen vielä 300ml lisää, joten kaiken kaikkiaan menetin 700ml verta ja tunsin kyllä oloni heikoksi. Onneksi lääkkeen ansiosta kohtu lähti kunnolla supistumaan, pääsin suihkuun, saimme syötävää ja lopulta osastolle. Osastolla hoitajan tutkiessa kohtua, sieltä tuli vielä yksi kananmunan kokoinen hyytymä, mutta sen jälkeen vuoto kävi muuttumaan normaaliksi. Tiistaina lastenlääkärin tutkimuksessa vauvalla todettiin kaiken olevan hyvin, minun vointini todettiin hyväksi ja pääsimme vihdoin kotiin.

Mini prinsessa

Isänpäivänä 9.11.2014 elämäämme saapui rikastuttamaan valloittava pieni prinsessa. Tyttö syntyi klo 12.40 3h40min synnytyksen jälkeen mitoilla 4060g ja 50cm. Synnytys meni hyvin ja on sitten oma tarinansa. Kotiin pääsimme tiistaina ja aika onkin mennyt aikalailla tytön viihtyessä tissillä. Koko perhe on ihan myyty, isot sisarukset ovat ottaneet vauvan hyvin vastaan. Pikku A on odotettavasti ollut mustasukkainen, mutta sekin alkaa nyt tasaantua ja poika osaa osoittaa huomiota hellemmin.

Yllätys, yllätys!

Postaus pitkästä aikaa! Arki on hektistä pienen miehen kanssa ja illalla simahdan jo ennen kymmentä. Väsymykselle on toinenkin oma syynsä. Meille on nimittäin tulossa vauva! Oli kyllä ihan ylläriraskaus mutta iloinen sellainen. Nyt on menossa raskausviikko 13+5 ja laskettu aika on 8.11.-14. Pienelle miehelle ja tulokkaalle tulee siis 1v8kk ikäero. Hieman luonnollisesti hirvittää millaista on meno kahden pienen kanssa, mutta eiköhän siitä selvitä.

Raskaus on tähän mennessä mennyt hyvin. Pahoinvointia on ollut nälän tullessa, närästystä, väsymystä ja erinäisiä jomotuksia. Olokin oireiden suhteen alkaa helpottaa. Mieli on tässä rakkaudessa, edellisiin verrattuna, myllertänyt enemmän ja olen ehtinyt pelätä kaikkea mahdollista keskenmenosta lähtien. Olen jopa onnistunut pohdinnoilla kehittämään itselleni 3 paniikkikohtausta. Np-ultra oli viime viikolla ja koska kaikki oli siellä hyvin, helpottui mieli valtavasti, ehkä uskallan hiljalleen alkaa nauttimaan raskaudesta ja uskoa, että meille on se vauva tulossa. Mutta jos noista oireista voi jotain päätellä, niin meille olisi tulossa tyttö. Sen verran on erilainen viime raskauteen ja samanlainen ensimmäiseen verrattuna. Aika kuitenkin näyttää, eikä sillä sukupuolella loppupelissä ole väliä.

Muutenkin meille kuuluu hyvää, arki rullaa vauhdikkaasti eteenpäin. Jospa sitä saisi itseään niskasta kiinni ja alkaisi postailemaan ahkerammin!

A Beatiful Body -haaste

Netissä leviää Mami Go Go -blogista alkunsa saanut haaste, jossa äidit julkaisevat kuvia raskauden jälkeisistä vartaloistaan. Haaste on saanut alkunsa A Beatiful Body Project:sta.

Tässä olen minä. Kaikki liikakiloni, appelsiini-ihoni ja raskausarpeni. Olen kantanut 2 lasta, tyttäreni täyttää pian 8 -vuotta ja poikani on vasta 5kk vanha. Ensimmäisen raskauteni aikaan kiloja kertyi reilu 20, jotka eivät sitten halunneetkaan lähteä minnekkään. Raskausarpia tuli runsaasti ja poikaani odottaessani sain muutaman arven lisää. Muutaman kilon lisää sain harjoittamalla stressisyöpöttelyä, elämäni oli Prinsessani syntymän jälkeen aika rankkaa. Sairastuttuani masennukseen, lohtusyömiseni paheni. Sitten elämä sai jälleen valoa, uusi rakkaus ja aikanaan uusi raskaus.

Poikaani odottaessani kiloja tuli n.8 ja ne lähtivät hyvin nopeasti pois. Kyllä, minun pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja jo terveyden takia pudottaa ylimääräiset kiloni. Mutta, tässä olen minä! 2 lapsen ylpeä äiti, vartaloni ei ole mallin, eikä ehkä kaikkein kauneimmasta päästä, mutta olen silti ylpeä itsestäni. Arpeni ja maharöllykkäni kertovat eletystä elämästä, siitä, että olen tuonut tähän maailmaan 2 ihanaa uutta elämää ja saan myös näyttää siltä.

Olemme kaikki kauniita ja upeita, oli vartalomme sitten millainen tahansa. Olemme kaikki samanarvoisia, isokokoisella ihmisellä on samat tunteet kuin pienikokoisella. Jokainen meistä ansaitsee onnellisuuden ja rakkauden, sekä itsekunnioituksen. Kiloihin katsomatta.

Minä ja kaunis tyttäreni.... 

... ja minä ja suloinen poikani.

Kiitos ihanalle Prinsessalleni kuvien ottamisesta.

Poika tuli!

Keskiviikkona 27.2.2013 klo 03.55 pieni poika tuli maailmaan. Pyöreäposkisella poikasella oli syntyessään kokoa 51cm ja 3850g, hän syntyi raskausviikolla 39+3. Synnytys meni hienosti ja nopeasti.

Tässä synnytyskertomus:
Synnytys meni hyvin, vedet meni kotona klo 00.30, sitä ennen tuli pari supistusta joista tuumasin, että vauva vaan painaa alas, ei tuntunu supistukselta vaan paineelta. Soitin synnärille ja kehottivat lähtemään tulemaan. Supistuksia alko tulee het vesien menosta n. 5min välein. Sairaalas oltiin n. 01.30 ja alkutarkastukses olin 4 cm auki.
Hetken olin siinä käyrillä ja lähdettiin siit sit suoraan saliin, supistukset voimistu koko ajan.
Salissa mut laitettiin taas käyrille ja tilattiin anestesialääkäri laittaa spinaali. Siinä tehtii taas sisätutkimus ja olin 5cm auki.
Lääkäri tuli ja kesti n. 15-20min et se sai sen spinaalin laitettua, oli vähän kokematon lääkäri.
Spinaalin laitosta n. 10min kuluttua kun tehtii sisätutkimus niin olin täysin auki ja tunsin paineen ja ponnistamisen tarpeen.
Pääsin ponnistamaan, ponnistusvaihe kesti 20 min, eli alle tunti spinaalin laitosta oli poika maailmassa.
Pikkunen pyöritteli päätään synnytyskanavassa ja parahti ekan kerran kun oli vasta vaan pää ulkona.
Pieni synty klo 03.55 ja synnytyksen kokonaiskesto oli 3,5h. Papereiden mukaan tuli yksi 1.asteen repeämä virtsaputken viereen, ompeleita ei tarvita. Ei tuo repeämä ole kipeää kuitenkaan tehnyt, ei edes vessassa käydessä, mikä on musta jotenkin ihmeellistä. Jälkisupistukset on kyl ollu ikäviä, mutta alkavat onneksi jo helpottaa eikä enää joka imetyskerralla satu.

Poika on aivan ihana, on kova nukkumaan ja kova syömään, rauhallinen kuin mikä eikä juurikaan itkeskele. Sairaalassa saatto parhaillaan syödä 2h putkeen ja sen jälkeen nukkua 4h. Viime yönä nousi maito kunnolla, niin nyt poika syö parhaillaan n.20 min, ja nukkuu useamman tunnin. Välillä jaksaa kyllä myös ihmetellä maailmaa ja katselee ympärilleen. Rinnat tuntuu täysiltä ja kun vauva ottaa otteen rinnasta niin kyllä vihlaisee, mutta onneksi sitä kestää vaan hetken.

Rakas Mieheni oli aivan korvaamaton. Vaikka mies ei voi synnytyksessä muuta tehdä kuin olla tukena, niin en olisi ilman häntä pärjännyt. Se, että tietää hänen olevan siinä vieressä ja tukevan ja rakastavan, se on jotain niin suurta, ettei sille löydy edes sanoja. Rakastan häntä aina vain enemmän.

Oma olo on vielä väsynyt (sairaalassa en oikein pystynyt nukkumaan kunnolla), mutta ihan hyvä.

Kuulumisia

Heipä hei pitkästä aikaa! Ei olekkaan tullut päivitettyä pitkään aikaan. Tuntuu, ettei ole vain ollut asiaa ja jaksamista. No, onhan sitä kuitenkin jotain asiaa. Nyt mennään raskausviikolla 36+0, eli tasan 4 viikkoa laskettuun aikaan, alkaa jännittää! Prinsessa syntyi 4 päivää ennen laskettua aikaa, vähän toivon, että tämäkin syntyisi! Mahaa alkaa siis jo olla, kuten kuvasta näkyy ja tiellähän tuo on. Selkää kolottaa herkästi, kumartuminen on vaikeaa ja hengästyn äkkiä. Pieni on välillä kova jumppaamaan, mutta pitää myös hiljaisia päiviä. Maanantaina (28.1.) jäin äitiyslomalle ja pesää on kyllä rakennettu. On tullut siivottua kaappeja ja komeroita ahkerasti. Suurin työ oli kuitenkin Prinsessan huoneessa, jonka hyvin perusteelliseen koluamiseen meni 5,5 tuntia ja roskiin lähti 12 pussia roskia!

Pikkuiselle alkaa kaikki kamppeet olla kasassa. Tänään saatiin pinnasänky, vaunut ovat vielä vanhempieni luona (olivat siellä säilytyksessä ja pestävänä kun ovat Prinsessan jäljiltä), vaatteet on kaapissa silitettynä, turvakaukalo ja hoitopöytä odottavat käyttäjäänsä. Vielä pitäisi vaipat, tuttipulloa ym. pientä tarviketta hankkia ja makuuhuone järjestää loppuun niin saa pikkuinen tulla. Toki pitää vielä se sairaalakassikin pakata!

Prinsessa odottaa jo kovasti ja suukottelee ja juttelee vatsalle. NuoriHerrakin odottaa innolla, vaikka ei sitä oikein tahdo näyttää, alkaa herralle jo teini-ikä olla tulossa. Rakas Mieheni jännittää ja odottaa kovasti, taitaa jopa jännittää enemmän kuin minä. Ihania ovat nämä perheeni jäsenet.

Jahka saadaan kaikki kamppeet lopullisesti paikoilleen niin taidan tehdä "pesänrakennus postauksen", jos vaan ehdin ennen pienen syntymää!

Tässä vielä toinen kuva, jossa mielestäni vatsa näyttää vielä isommalta! Kuva otettu rv 35+5

Raskausviikko 25+0

Ensimmäinen kuva kasvavasta vatsasta.

Tuntuu, että tuo vatsa on vasta nyt lähtenyt kasvuun ja pullahtanut ulospäin. Nyt mennään viikolla 25+0, eli enää 15 viikkoa laskettuun aikaan, aika hurjaa. Vointi on ollut hyvä, ei pahempaa väsymystäkään, hemoglobiinit ovat edelleen pysyneet hyvänä kun Prinsessaa odottaessa sain syödä lisärautaa koko raskauden ajan. Pikkuinen on kova potkimaan, hiljaisempiakin päiviä toisella toki on, mutta hyvin vilkas tapaus silti tuntuu olevan.  Töitä on jäljellä enää 7 viikkoa, jään lomalle 3vk ennen äitiysloman alkua, joten pääsen ajoissa rauhottumaan kotiin. Pesää ollaan hieman rakenneltu, vaihdettu asunnossa järjestystä ja tytön vanhoja vauvanvaatteita olen pessyt ja kaappiin laittanut. Kohta voisi etsiä vaunut ja sitterin esille, että saisi nekin ajoissa pestyä. Pinnistä ei olla vielä saatu ja jonkinlainen kokoon taitettava hoitopöytä pitää etsiä. Kyllähän se siitä, kiirettä ei kuitenkaan vielä ole. Pikkuinen saa  kasvaa ihan rauhasssa. Nimikin on hänelle jo päätettynä, täytyy tosin katsoa näyttääkö hän nimeltään synnyttyään, mutta sekin sitten aikanaan.

Rakenneultra rv 21+2

Meillä oli tänään jännittävä päivä, nimittäin meillä oli aamusella rakenneultra. Oli hieman seikkailua kun etsimme miten sairaalassa pääsee Gravidaan sisäkautta, ulkopiha oli nääs remontissa. Perille löydettiin ja jännittyneenä odoteltiin kunnes päästiin tutkimuishuoneeseen. Siinä sitten pian päästiinkin pikkuista ihailemaan. Hyvin oli toinen kasvanut, painoi 390g ja kaikinpuolin kaikki kunnossa, paikat olivat niin kuin pitääkin. Saatiin sitten sukupuolikin selville. Sen verran niin kätilön, kuin meidän vanhempienkin mielestä, hyvin näkyi, että 99% varmuudella voidaan sanoa, että meille on sitten tulossa pieni poika. Nyt ollaan koko perhe onnesta mykkänä. Prinsessahan toki toivoi siskoa, joten pienimuotoinen pettymys asia oli, mutta eipä mennyt kauaa kun toinen jo leperteli äidin kasvavalle vatsalle ja lähetti terkkuja pikkuveljelle. Raskausviikko 21+2.

19 raskausviikko

Sikiön paino: 220g
Koko pituus: 18cm

"Nyt lapsen suolistoon kerääntyy jäteaineita kuten kuolleita soluja ja ruoansulatusnesteitä. Näitä jäteaineita kutsutaan nimellä ”mekonium”, ja tästä muodostuu syntyneen lapsen ensimmäinen uloste (lapsenpihka).

Lapsen kuulo alkaa kehittyä 15 - 20 raskausviikon välillä. Nyt lapsi pystyy kuulemaan sydämenlyöntisi, verenkiertosi, aivastuksesi tai nauramisesi. Lapsi oppii hyvin aikaisin tunnistamaan äänesi. Pikkuhiljaa kehittyvät myös hermosolut, jotka liittyvät makuun, kosketukseen, hajuun ja kuuloon.

Lapsen ihoa peittää rasvakerros, joka suojaa herkkää ihoa lapsivedeltä. Tätä rasvaa kutsutaan lapsenkinaksi."

(Kuva ja teksti: Kaksplus.fi)

Eli nyt on menossa rv 18+2. Kovasti pikkuinen mahassa jo potkii ja pyörii, etenkin iltaisin kun olen menossa nukkumaan, usein myös aamulla kun käyn syömään aamupalaa. Viime viikolla alkoivat tuntumaan liikkeet oikein kunnolla, olin niitä jo jonkin aikaa silloin tällöin tuntenut. Mieskin sai vatsan päältä tuntea muutamia pikkuisia potkuja kun vauva temmelsi kovasti yhtenä iltana. Pieni on jo aloittanut nyrkkeilyharjoittelut minun virtsarakollani, eli taitaa olla aika rasavilli tulossa.

Vointi on ollut hyvä, pahaa oloa ei juurikaan ole esiintynyt, alussa oli hieman ällöä oloa ja vain pari kertaa olen oksentanut. Väsymystä on jonkin verran ollut ilmassa, mutta ei niin pahasti kuin Prinsessaa odottaessani. Kaiken kaikkiaan asiat ovat menneet hyvin.

Lapsetkin odottavat innolla tulokasta, etenkin Prinsessa. Tytöllä kyllä riittää kysymyksiä siitä mistä ja miten vauvat tulevat, sattuuko se kun vauva syntyy jne. Rehellisesti, mutta tytön ikätason ja ymmärryksen mukaisesti olen sitten vastaillut. Tyttö odottaa kovasti milloin vauva voi kuulla, hän aikoo kertoa äidin vatsalle sitten tarinoita. Neiti on kova puhumaan muutenkin, niin jahka kerron, että vauvalla alkaa olla kuulo kehittynyt niin puheesta ei tule ikinä loppua.

Rakenneultra meillä on 23.10. eli vielä saadaan muutama viikko odotella ja jännittää. Sukupuolta aiomme kysyä mikäli pikkuinen sen vain suostuu meille näyttämään.

Salaisuuden paljastus ja syy blogin hiljaisuuteen

Blogi on viime aikoina ollut aika hiljainen. Ei ole oikein mitään jaksanut tehdä, eikä ole saanut aikaiseksi. Olo on kyllä ollut aika hyvä, ei pahemmin pahaa oloa, ruokahaluttomuutta kylläkin. Ja se väsymys on mukavasti ollut läsnä. Osa syy saamattomuuteen on kyllä myös jännitys. Taasen se syy kaikkeen tähän on tässä:

Eli meille on tulossa pikkuinen! Nyt mennään viikoilla 12+3 ja tänään oli ultra, jossa todettiin kaiken olevan hyvin. Sydämensyke löytyi ja pieni heilui ja vilkutteli kovasti. Laskettu aika onkin sitten 3.3.2013. Kova jännitys oli ja pieni itkukin pääsi kun syke löytyi. Nyt sitten odotellaan ja kasvatellaan vatsaa!