Meidän perheelle kuuluu ihan hyvää. Aika on mennyt vauhdilla ja nyt mennään jo lokakuussa. Pitkään aikaan ei ole tullut juuri postailtua, ei vain ole tahtonut löytyä aikaa, eikä jaksamista. Mutta tässä jotain kuulumisia.
Prinsessa täytti 9 vuotta syyskuussa. Tyttö käy siis kolmatta luokkaa ja on kasvanut silmissä. Meillä on iso tyttö joka nykyisin laittaa hiuksensa aamuisin ihan itse, muistuttamatta, haikailee pääsevänsä ystäviensä kanssa keskenään kaupungille shoppaamaan ja alkaa olla kiinnostunut isojen tyttöjen jutuista. Ja on aivan innoissaan englannin opiskelusta (tullut äitiinsä), etenkin kun pääsi Englannissa kesällä mummin ja papan kanssa käymään. Toisaalta hänestä edelleen onneksi löytyy yhä se pikkutyttö joka mielellään leikkii naapurin 4v. tyttöjen kanssa ja touhuaa pikkuveljen kanssa. Muutenkin leikkii mielellään, rakastaa piirtämistä ja etenkin vaatteiden suunnittelua, muotisuunnittelijaa kasvattamassa siis taidetaan olla. Isäänsä tyttö on nyt reilun vuoden nähnyt säännöllisen epäsäännöllisesti. Välillä tiheämmällä tahdilla, välillä harvemmin. Isän luona käyntejä tyttö yhä stressaa ja jännittää, ei uskalla sanoa isälleen mitään negatiivista, kuten ettei pidä jostain ruoasta (näinkin pieniä asioita), taikka pyytää isältään mitään, kuten vaikka, että isä ostaisi hänelle hammasharjan joka pysyy isän luona. Toivotaan, että hiljalleen asiat helpottuvat.
Pikku A on nyt 1v7kk vanha riiviö. Touhua ja menoa riittää, silmät saisi olla selässäkin. Joka paikkaan pitää kiivetä ja kaikkea pitää tutkia. Toisaalta ihanaa seurata toisen maailmaan tutustumista, toisaalta uuvuttavaa. Muumit on mielenkiintoisia, samoin autot, etenkin rekat ja hälytysajoneuvot. Dubloilla poika tykkää rakentaa ja leikkiä. Nukkevauvojakin poitsu mielellään välillä hoitaa, syöttää, istuttaa sohvalle ja lukee niille kirjoja, välillä vauvoilla on leikisti kakka housuissa. Ihan hyvää totuttelua pikku sisaruksen tuloa varten. Minusta pojat voivat ihan hyvin leikkiä myös tyttöjen leluilla kuten nukeilla tai poneilla, sama myös toisin päin. Iloinen pikku vesseli, joka rakastaa haleja ja suukkoja.
Kuvassa rv 34+1
Raskaus on mennyt ihan hyvin. Nyt menossa ja on rv 35+3. Tämä on kyllä ollut ihan erilainen raskaus edellisiin verrattuna. Mieli on myllertänyt enemmän kuin aiemmilla kerroilla, olen hyvin herkkä, itku tulee helposti. Pelkotiloja on ollut vaikka muille jakaa, alkuraskauden keskenmenon pelosta lähtien, nyt viime aikaisiin "toivottavasti vauva ei vielä synny" -pelkoihin. Olen aina välillä saanut kärvistellä supistusten kanssa, menkkamaista kipua on ollut aaltoillen alaselässä, -mahassa ja säteillyt reisiin, onneksi lepääminen on auttanut. On myös ollut paineentunnetta ja teräviä kipuja kohdunsuulla. Hemoglobiini oli aika alhainen, mutta nyt viimein sain sen nousemaan tupla-annoksella rautalääkettä. Pahin väsymys on siis hellittänyt vaikka väsynyt olen edelleen. Ja tunnen itseni palloankaksi joka vaappuu hiljaa eteenpäin. Valmistelut vauvaa varten ovat vielä kesken. Vaatteet sain kyllä pestyä, lajiteltua ja kaappiin, pakkasin jo hälle kotiintulovaatteetkin. Tänään olen pessyt täkkiä ja pinnojen suojusta. Vielä pitäisi nostaa pinnasängyn pohja, pestä patja ja siirtää se makuuhuoneeseen. Olisi haettava hoitopöytä varastosta ja pestävä. Vaipat, tutit ym ovat edelleen kaupassa ja tuplarattaat hommaamatta. Rattaat ajattelimme hankkia kun saan äitiyspäivärahat ja kun sopivat tulevat vastaan. Enimmäkseen olen katsellut Carenan Double Swingejä, käytettynä tori.fi:stä. Toivottavasti vauva pysyy vielä jokusen viikon mahassa.
Niin, ja ultrassa meille lupailtiin tyttöä! Tosin uskallan uskoa vasta kun vauva syntyy. Ja samapa se kumpaa sukupuolta hän on, yhtä rakas joka tapauksessa. (Vaikka pieni tyttötoive ja fiilis on minulla ollut.)
Eipä tänne oloon ja elämään sen kummempia. Arkea mennään vauhdilla eteenpäin ja ollaan ja edetään. Ja odotellaan tulokasta.
