torstai 8. heinäkuuta 2010

Ihan kuin meidän elämä ei vielä olisi tarpeeksi sekaisin...

.. niin sekoitetaan sitä sitten lisää. Niin taitaa ex ainakin ajatella. Tai en tiedä mitä se ajattelee, vai ajatteleeko mitään, ainakaan mitään muuta kuin omaa takapuoltaan. Tämä "ihana" ex, eli Prinsessan isä, laittoin tänään sähköpostia. Kertoi, että Prinsessalla on 1,5v. pikkusisko. Mä en oikein tiedä mitä ajatella, niitä ajatuksia on niin monta tuolla pääkopassa ja kaikki yhtenä sekalaisena lankakeränä, jossa on miljoona solmua. Mistä sitä edes alottaisi?

Jos lähtee siitä, että ex ei ole oikeastaan koskaan ollut Prinsessalle kunnolla isä. Alussa oli enemmän läsnä, aina tosin vain kärpäsenä katossa. Kerrankin suuttui minulle, kun kehtasin pyytää häntä ottamaan itkuisen vauvan, että itse pääsen hieman hengähtämään. Vähitellen alkoi olemaan enemmän omassa asunnossaan ja yhä useammin lupauksesta huolimatta jättää tulematta lasta katsomaan. Sitten se lähti ulkomaille vuodeksi, Prinsessa oli tuolloin 1-vuotias. Ex oli kokonaisen vuoden poissa lapsen elämästä, hänen ulkomailla ollessaan suhteemmekin päättyi lopullisesti. Kun ex tuli ulkomailta, hän tapasi lasta silloin tällöin, kun vain sattui huvittamaan. Kun minä ja Prinsessa muutimme 20 km päähän edellisestä asuinpaikasta, ex rupesi näkemään lasta vielä harvemmin, ei tullut edes tytön 3-vuotis syntymäpäiville lupauksesta huolimatta. Sitten hän päätti lähteä uudelleen ulkomaille ja näki tyttöä toukokuussa 2009. Siinä välissä hän sitten ehti sotkea elatusasiat ja kun hän syksyllä tuli Suomeen, sanoin, että tapaaminen lapsen kanssa sovitaan kun hän on hoitanut elatusasiat kuntoon. Hoiti sitten lopulta, mutta niin, ettei lasta tavannut. Seuraava tapaaminen sitten olikin helmikuussa 2010, edellisestä tapaamisesta oli ehtinyt kulua yli puoli vuotta.

Ex ei juuri koskaan ole kunnolla ollut lapsen kanssa, silloin kun lapsi on hänen hoivassaan ollut, hän on lapsen muille hoitoon vienyt. Lapsi ei koskaan puhunut, että olisi tehnyt isän kanssa jotain kun tapaaminen on ollut, vaan että on touhunnut jonkun muun sukulaisen kanssa. Kun ex oli minulle suuttunut, hän kosti sen lapselle, toi talvella lapsen 2 tuntia myöhässä kotiin, vaikka olin soittanut monesti perään. Hän oli vienyt lapsen vielä kaupaan, ja koko ajan lapsella oli pöksyt märät kun tämä niin sanottu isä ei viitsinyt viedä lasta vessaan.

Ex:n temput ovat todella satuttaneet Prinsessaa ja tehneet hänelle hallaa, etenkin jatkuva hylkääminen, takaisin tulo ja taas lapsi joutuu kokemaan tulleensa hylätyksi. Se mitä se on lapselle tehnyt. Viime tapaamisen jälkeen lapsi sulkeutui kokonaan, hän ei halunnut puhua isästään lainkaan, vältteli jos isästä puhui. Se mitä lapsi isästään sanoi, oli, että isä valehtelee hänelle, isä on syntynyt valehtelijaksi, isä saisi mennä pois ja pysyä siellä. Lapsi oli 2 viikkoa aivan sekaisin, itki joka asiasta hysteerisesti, testasi joka ikistä sääntöä, ei 4 kuukauteen suostunut isästään puhumaan. Lapsi näki painajaisia paljon. Huoltajuuden sain nyt keväällä. Ex halusi käydä vielä tapaamisista sopimassa ja heti ensimmäisen tapaamisen hän veti plörinäksi, ei tullut. Ei muuta selitystä kuin "minulla on ongelmia, en ole edes Suomessa". Minä pistin jutulle stopin. Sanoin, nyt riittää, lapsi ei kestä tätä enempää, pelkään lapsen hyvinvoinnin ja terveyden puolesta. Pelkään, että herkkä tyttäreni masentuu.

Ja nyt. Nyt ex ilmoittaa, että tytöllä on sisar. Joka on jo 1,5 vuotias. Eli ex on tiennyt asiasta vähintään 2 vuotta! En tiedä mistä ajatusprosessin edes alottaisi! Ex meinasi, että olisi nyt viime viikonloppuna tavannut lasta ja kertonut sisaresta, että siksi hän on ollut niin paljon pois. Tämä on niin hyvä esimerkki siitä, miten paljon ex lasta ajattelee. Mitäköhän se, että Prinsessa on saanut kokea toistamiseen isänsä hänet hylkäävän ja, että isä onkin sillä aikaa ollut toisen lapsen kanssa. Toisen tytön. Mitähän se tekee tyttärelleni?! Kyllä tiedän mitä lapseni ajattelisi. Mitä vikaa hänessä on? Mitä hän on tehnyt väärin? Miksi hän ei isälle kelpaa mutta toinen kelpaa? Miten se satuttaisikaan herkää pientä.
Ilmoitin ex:lle, että haluan tämän sisaruksen äidin sähköpostiosoitteen, jotta voin hänelle kirjoittaa. Selviää suoraan, onko koko juttu edes totta, tai haluaako hän lasten tuntevan toisensa. Haluaisin tietää, missä heillä mennään, onko ex todellakin enemmän heidän kanssaan ja on laiminlyönyt ja hylännyt Prinsessan. Ennen kuin olen selvittänyt tämän, en tiedä uskaltaako Prinsessalle koko asiasta edes kertoa. Ex:ää en lapsen lähelle päästä, haluan, että hän pysyy kaukana lapsestani, haluan, että hän ei enää satuta pientäni.

Olen katkera. Olen katkera, että tyyppi joka ei edes olemassa olevasta lapsestaan pidä huolta, joka ei välitä, saa lapsia lisää. Itselläkin olisi niin kova kaipuu toiseen lapseen. Olen katkera, että jos tämä on totta, että Prinsessalta on pois, mutta toinen saa, miksi hän antaa toiselle sen mitä ryövää toiselta. Kaikki viha, suuttumus, katkeruus, paha mieli lapsen puolesta, kaikki kohdistuu ex:ään. Mitään negatiivista minulla ei ole tätä toista lasta tai hänen äitiään kohtaan, minusta on toisaalta jopa hienoa, että lapsellani on mahdollisesti sisar. Mutta mitä ex on tyttärelleni tehnyt tempuillaan ja nyt vielä tämä! Kun hänen temppunsa eivät myöskään vaikuta vain Prinsessaan, vaan myös koko meidän perheeseen. Minä murehdin tyttäreni asioita ja nyt tämä uusi asia on tuonut läjän stressiä. Mies huolehtii sitten lapsen asioiden lisäksi minun jaksamisestani, ja hänellä on jo riittävästi omaa taakkaa. Lapsen lisäksi minä huolehdin miehen asioista ja siitä miten tämä vaikuttaa häneen. Oikea oravanpyörä. Olisipa elämä joskus helppoa.

5 kommenttia:

  1. VOE, VOE! Pidä nyt huoli itsestäsi ja Prinsessasta! Prinsessan isä joutuu asiat ajallaan kohtaamaan. Älä pilaa omaa elämääsi katkeruudella, älä suo sitä iloa tälle tyypille! Voimia!

    VastaaPoista
  2. Täältä löytyy myös tuollainen isä, ja vihaan häntä koska on särkenyt jotain pienestä tytöstäni.
    Liian myöhään laitoin stopin koko touhulle, mutta onneksi sentään nyt. Talvella ovat tavanneet viimeksi, ja tuolloin isä puhui haluavansa säännölliset tapaamiset vihdoin, tuolloin kerroin suoraan mitä tuo jatkuva veivaaminen tekee lapselle. Eipä ole "isästä" sen jälkeen mitään kuulunut.

    Jadal

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommentista Jadal! Vaikka tämä asia on raskas ja vaikea, niin on jollain tapaa mukavaa, että löytyy muita, jotka käyvät samoja asioita läpi. Tietää, mitä toinen ihminen kokee. Mikähän noita miehiä vaivaa?? Olen myös sanonut tytön isälle suoraan, mutta hän ei tunnu tajuavan. Voimia teille!

    VastaaPoista
  4. meillä on kuultu milloin mitäkin selityksiä tapaamattomuudelle.
    Ylilyönti oli kuitenkin se, että ei vuoteen tavannut kun sairastui kilpirauhasen vajaatoimintaan, niin ei voimat riittäneet. Jaksoi kuitenkin ryypätä viikonloppuisin. Ei voi ymmärtää :o

    Tytölläni on nyt kuitenkin luja suhde mieheeni, ovat kuin isä ja tytär, vain se biologia puuttuu.

    Jadal

    VastaaPoista
  5. On kyllä kummaa käytöstä. Ei voi kyllä ymmärtää. :/ Mun tytön isä joskus sanoi jopa, että ei vaan viitsi tulla, ja silloin kyseessä oli lapsen 3v. synttärit.

    Hienoa, että tytölläsi on kuitenkin nyt elämässä ihminen joka voi olla se isähahmo, se on kuitenkin lapselle todella tärkeää.

    VastaaPoista

Jätäthän viestiä käynnistäsi! Risut ja ruusut tänne, kiitos.