Olen opiskellut ammattikorkeakoulussa, pitkään aikaan vaan eivät opinnot ole olleet luonnistuakseen, ei jaksa, ei kiinnosta, ei huvita. Paljon muita asioita joita miettiä, lähinnä tuon pikkulikan jaksamista ja elämää. Nehän minua aina eniten stressaavat, sitten tulee toimeentulo, se kun ollaan köyhiä. Toki puolisonkin asiat mietityttävät, mutta hän on aikuinen ihminen, joten juttu on eri, asioista voi keskustellakkin. Toisin kuin mitä ajattelee pieni tyttö, jolla on paljon mielessä.
Noh, kuitenkin asiaan. Olen tosiaan opiskellut, mutta opinto-oikeusaikani lähenee loppuaan. Lähetin opinto-oikeuden jatkamishakemuksen, mutten ollut huomannut, että pitää maksaa käsittelymaksu. Taisin herätä siihen liian myöhään, laitoin opinto-ohjaajalle viestiä, jotta voinko vielä hakea opinto-oikeuden palauttamista, mutta epäilen suuresti, että onnistuu. Eli meni se työ nyt kankkulan kaivoon, eikä papereita tule. Kaikkein eniten minua asiassa vaivaa se, miten kaikki muut pettyvät minuun. Se kuinka kaikki muut pitävät minua epäonnistuneena, huonona, saamattomana. Äitinkin kun sanoi suoraan olevansa todella pettynyt jos opintoni menisivätkin hukkaan ja se miten he ovat auttaneet, olisi ollut turhaa. Se, kuinka tuotan pettymyksen kaikille, se painaa kuin synti. Kyllä minua itseänikin harmittaa ja surettaa, niin että rinnassa on suuri myökky ja tekisi mieli oksentaa. Kiroan itseäni, tyhmyyttäni, saamattomuuttani, epäonnistumistani.
Toisaalta, jos ja kun se nyt on mennyt näin, tunnen helpotusta, halua lähteä opiskelemaan jotain, mikä minua todella kiinnostaa, nimittäin leipuri-kondiittoriksi. Nyt vain ylläni velloo opäonnistumisen ja muille pettymyksen tuoton pilvi. Ja sieltä tulee satamaan niskaani kuraa. Ja kunnolla.
Voi kuules ♥ Aika samoja tuntoja, mieli tekee opiskelemaan, mutta pelkään että taas tuotan pettymyksen kaikille jättämällä kesken kuten edelliset. No nyt otin itteeni niskasta kiinni ja kirjauduin erääseen etäopiskeluun, kun vielä kotiäitinä haluan olla. Rohkeasti vain leipuri-kondiittorikouluun Iida, täällä on ainakin yksi joka uskoo sinuun ihan kympillä! ♥ Ja muista että mikään opiskelu ei mene hukkaan, suoritti sen loppuun tai ei. Olet tehny parhaasi ja se riittää aina. Tsemppiä :)
VastaaPoista(niin ja piti aiemmin kommentoida että uus tukka sopii sulle ihan tajuttoman hyvin, ite kans vasta leikkasin vähän lyhkäsemmäks ku ennen ja huomaa miten ihana olo on kun on helppohoitonen tukka)
Voi kiitos! Kauniisti sanottu! <3 Helpottaa kyllä mieltä. Kyllä harmittaa, surettaa ja ottaa päähät, oon pettyny itteeni. Toisaalta, alan vähitellen olla helpottunu, jos pääsen opiskelemaan jotain mikä oikeasti kiinnostaa.
VastaaPoistaHienoa, että oot uskaltanu lähteä opiskelemaan, kyllä se siitä, tsemppia sinulle siihen!
Ja kiitos, tykkään itsekkin näistä hiuksista. Piti sulle kommentoidakkin sun hiustenleikkuuta, että on kivan näkönen ja käy sulle. Ja vaihtelu virkistää!