maanantai 31. tammikuuta 2011

Twinkle twinkle little star

2003, kun olin päässyt ylioppilaaksi päätin pitää välivuoden ja lähdin au pairiksi Englantiin. Siellä vietinkin vuoden hoitaen 2 ihanaa lasta, tuolloin he olivat 1 ja 4 vuotiaita, eli nyt ovat jo aika isoja. Silloin osasin monta englannin kielistä lastenlorua/-laulua, ja nyt on pitkään pyörinyt päässä Tuiki tuiki tähtönen, joka onkin yksi lempilastenlauluistani.

Twinkle, twinkle, little star,
How I wonder what you are!
Up above the world so high,
Like a diamond in the sky!

Repeat:
 *Twinkle, twinkle, little star,
How I wonder what you are!*

When the blazing sun is gone,
When he nothing shines upon,
Then you show your little light,
Twinkle, twinkle, all the night.
(*repeat)

Then the traveller in the dark,
Thanks you for your tiny spark,
He could not see which way to go,
If you did not twinkle so.
(*repeat)

In the dark blue sky you keep,
And often through my curtains peep,
For you never shut your eye,
Till the sun is in the sky.
(*repeat)

As your bright and tiny spark,
Lights the traveller in the dark,—
Though I know not what you are,
Twinkle, twinkle, little star.
(*repeat)
 Kuumeinen ja väsynyt Prinsessa (kuva toissa viikolta)

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Tuulihatut



Kokeilin tehdä tuulihattuja. Viimeksi tein niitä yläasteella, joten siitä on yli 10 vuotta. Hatuista tuli liian isoja ja osa lössähti, mutta täytyy harjoitella vielä, maku kuitenkin oli hyvä.

100 g margariinia
2 dl vettä
2 dl vehnäjauhoja
3 kananmunaa

- kiehauta rasva ja vesi
- lisää joukkoon jauhot ja sekoita niin kauan kunnes taikinasta tulee kiinteä
- anna jäähtyä
- lisää munat yksitellen koko ajan vatkaten
- nostele pellille pieniksi kokkareiksi
- paista 175 asteessa 20-30 min
- ÄLÄ avaa uunin luukkua kesken paistamisen
- täyte voi olla suolainen tai makea, näissä hatuissa oli välissä vaniljavaahtoa

Porkkanakakku



150 g voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
100 g valkosuklaata
140 g ananasmurskaa
2 porkkanaa
1/2 dl kookoshiutaleita

kuorrutus:
300 g maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl sitruunamehua
2 dl tomusokeria

- vaahdota sokeri ja voi
- lisää munat yksitellen
- sekoita kuivat aineet keskenään ja raasta porkkanat
- sekoita loput aineet massaan
- paista 175 asteessa 55-60 min
- kun kakku on jäähtynyt sekoita kuorutteen aineet keskenään ja levitä kakun päälle tasaisesti, koristele

perjantai 28. tammikuuta 2011

Hyvien kappaleiden lyriikan mukaisesti

Musiikki on aina ollu minulle yksi elämän tärkeimmistä asioista, sen kautta olen aina voinut käsitellä omia mietteitäni ja tuntemuksiani. Hyvä rytmi joko pysäyttää tai saa liikkeelle, mutta vielä tärkeämpää on lyriikka. Jo teininä harrastin sitä, että kuunnellessani jotain hyvää kappaletta, kirjoitin lyriikan ylös (tällä tavoin suureksi osaksi opinkin englantia). Tänä aamuna olen hakenut iPodille taas uusia kappaleita, niitä tuli esim. Bruno Marsilta, Adam Lambertilta, Linkin Parkilta ja Tinie Tempahilta. Yksi päivä istuin pitkään vain paikallani miettien elämää Leona Lewisin My Hands kappaleen parissa.

Joskus kaikkien miljoonien päässä pyörivien asioiden kanssa painiessa tuntuu näin, kuten Leona Lewisin My Hands kappaleessa sanotaan:
I walk steady on my feet
I talk, my voice obeys me
I go out at night
Sleep without the lights and
I do all of the things I have to
Keeping you of my mind
When I think I'll be all right
I am always wrong cause

(My hands) don't want to start again
(My hands) no they don't want to understand
(My hands) they just shake and try to break whatever peace I may find
Joskus ajatusten tulva on liikaa, eikä rauhaa löydä. Siksi kai minulle onkin kehittynyt se paha tapa sysätä ajatukset jonnekkin nurkkaan ja vältellä niitä niin kauan kunnes pyöreästä huoneesta löytyy nurkka ja asiat on pakko kohdata. Sitten ne tulevatkin valtavana tulvana vyöryen minun ylitseni. Adam Lambertin Aftermathin mukaan:
Have you lost your way?
Livin' in the shadow of the messes that you made
And so it goes
Everything inside your circle starts to overflow
You feel the weight
Of lies and contradictions that you live with every day
Wanna scream out, no more hiding
Sitten löydän itseni täältä Linkin Parkin Burning in the skies mukaan:
I filled my cup with the rising of the sea
I poured it out in an ocean of debris
I'm swimming in the smoke
Of bridges I have burned
So don't apologize
I'm losing what I don't deserve
It's in the blackened bones
Of bridges I have burned

Hyökyaallon lailla asiat tulvivat yli ja purkautuvat. Kuorma tavallaan kevenee ja pääsen eteenpäin. Kumpa vaan aina muistaisi, että:
Don't be afraid of what's inside
It's not too late
Think of what could be if you rewrite the role you play
Take a step before you leap
Into the colours that you seek
You give back what you give away
So don't look back on yesterday


Before you break, you have to shed your armor
Take a trip and fall into the glitter
Tell a stranger that they're beautifull
So all you feel is love, love
All you feel is love, love

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Sly13 tammikuun paketti


Eilen pääsin viimein hakemaan tämän kierroksen viimeisen sly-paketin postista. Ihana paketti olikin! Sieltä löytyi:
- Helin-keiju kakkuvuoka
- kauniita muffinivuokia
- enkelikranssi
- kortti

Prinsessa oli mukana avaamassa pakettia ja sisällön nähdessään ilmoittikin heti, että hänen seuraavilla synttäreillään on Helinä-kakku ja muffineja näissä vuoissa. Eli oikein mieluinen paketti oli! Teemanahan oli kierrätys, joten slylleni tarpeeton oli meille helmi! Tämän paketin mukana paljastui myös, että slyna:ni oli häärinyt Taikakokki. Kiitoksia ihanasta kierroksesta ja hienoista paketeista!

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Ahistavaa

Olen opiskellut ammattikorkeakoulussa, pitkään aikaan vaan eivät opinnot ole olleet luonnistuakseen, ei jaksa, ei kiinnosta, ei huvita. Paljon muita asioita joita miettiä, lähinnä tuon pikkulikan jaksamista ja elämää. Nehän minua aina eniten stressaavat, sitten tulee toimeentulo, se kun ollaan köyhiä. Toki puolisonkin asiat mietityttävät, mutta hän on aikuinen ihminen, joten juttu on eri, asioista voi keskustellakkin. Toisin kuin mitä ajattelee pieni tyttö, jolla on paljon mielessä.

Noh, kuitenkin asiaan. Olen tosiaan opiskellut, mutta opinto-oikeusaikani lähenee loppuaan. Lähetin opinto-oikeuden jatkamishakemuksen, mutten ollut huomannut, että pitää maksaa käsittelymaksu. Taisin herätä siihen liian myöhään, laitoin opinto-ohjaajalle viestiä, jotta voinko vielä hakea opinto-oikeuden palauttamista, mutta epäilen suuresti, että onnistuu. Eli meni se työ nyt kankkulan kaivoon, eikä papereita tule. Kaikkein eniten minua asiassa vaivaa se, miten kaikki muut pettyvät minuun. Se kuinka kaikki muut pitävät minua epäonnistuneena, huonona, saamattomana. Äitinkin kun sanoi suoraan olevansa todella pettynyt jos opintoni menisivätkin hukkaan ja se miten he ovat auttaneet, olisi ollut turhaa. Se, kuinka tuotan pettymyksen kaikille, se painaa kuin synti. Kyllä minua itseänikin harmittaa ja surettaa, niin että rinnassa on suuri myökky ja tekisi mieli oksentaa. Kiroan itseäni, tyhmyyttäni, saamattomuuttani, epäonnistumistani.

Toisaalta, jos ja kun se nyt on mennyt näin, tunnen helpotusta, halua lähteä opiskelemaan jotain, mikä minua todella kiinnostaa, nimittäin leipuri-kondiittoriksi. Nyt vain ylläni velloo opäonnistumisen ja muille pettymyksen tuoton pilvi. Ja sieltä tulee satamaan niskaani kuraa. Ja kunnolla.

lauantai 1. tammikuuta 2011