torstai 17. marraskuuta 2011

A blog with subtance -tunnustus


Sain tunnustuksen St.Brigitteniltä Kotiäitinä Napapiirillä-blogista. Kiitos!!!


Tunnustuksen saajan kuuluu...
1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään
Asioita minusta:
1. Tyttäreni sukunimi vaihtui juuri (tällä viikolla) virallisesti minun sukunimekseni. En ole vielä asiasta lapsen isälle kertonut (eipä tuota kyllä juuri muutenkaan lapsen asiat kiinnosta).
2. Olen selkeästikkin huono kertomaan itsestäni asioita, jollei minulta kysytä jotain tiettyä.
3. En pidä lainkaan kalasta, ainoa kala mitä voin syödä on seiti, koska se ei maistu miltään. Hulluinta on, että kolmivuotiaaksi saakka rakastin kalaa, kunnes yhtenä päivänä sain päähäni että "Minä en syö kuollutta kalaa!" (näin olin kurkku suorana huutanut kaupassa, äitini kertoman mukaan) ja vieläkään en pysty syömään kalaa.
4. Olen liiankin perso suklaalle.
5. Opin syömään kanaa vasta päälle 20 -vuotiaana.
6. En ole vähään aikaan päivittänyt blogia, sillä olen ollut stressaantunut.
7. Laitoin eilen naapureille kirjeen heidän poikansa ikävästä käytöksestä (puhuminen ei ole auttanut ja kirjeellä pyysin heitä pitämään lapsensa erossa Prinsessasta. Eilenkin tämä poika mm. töni tytön mahan ja istui tämän rintakehän päälle niin ettei tyttö saanut henkeä) ja nyt hermoilen sitä, milloin sieltä joku marssii ovellemme haukkumaan minut pataluhdaksi. 
8. Joka vuosi suunnittelen ostavani joululahjat ajoissa, mutta joka vuosi juoksen kaupoissa viimeisinä viikkoina ennen joulua. Näin taitaa käydä tänäkin vuonna.

Tätä tunnustutsta on näkynyt nyt monessa blogissa, joten olen nyt huono ja jätän tämän tähän ja sen saa mukaansa ottaa jokainen halukas.

2 kommenttia:

  1. kiva kun teit:) voi apua miten joku voi olla syömättä kalaa... :D

    on kyllä kurja jos prinsessan isä ei ole tytön elämässä mukana...mä kasvoin itse lähes isättömänä, tavattiin pari kertaa vuodessa lähinnä...mutta toivottavasti sun nykyinen miehesi voisi sitten olla isähahmona prinsessalle:)

    VastaaPoista
  2. Tytön isä olis halunnu että hän näkis lasta sen pari kertaa vuodessa, sillon kun hänelle sopii. En suostunu siihen, kun se olis ollu tytölle liian rankkaa. Reagoi niin voimakkaasti jo aikasemmin, et se oli hänen etunsa, psykologikin oli samaa mieltä. Toivottavasti he joskus tulevaisuudessa pystyvät tapaamaan. :) Onneks mun nykyinen mies on isähahmo tytölle ja hyvin tärkeä neidille. :)

    VastaaPoista

Jätäthän viestiä käynnistäsi! Risut ja ruusut tänne, kiitos.