tiistai 21. helmikuuta 2012

Kouluun


Meillä oli eilen jännittävä päivä, nimittäin ilmottautuminen ensimmäiselle luokalle. Ilmottautumisen pystyi hoitamaan käymällä koulussa, joten eskarin jälkeen tallustelimmekin tytön kanssa auringon paisteessa koululle. Tyttö ei tiennyt miten päin olisi ollut ja koululle päästyämme räpätätimme ei enää sanonut sanaakaan. Kauaa ei siinä mennytkään ja nyt on neiti ilmoitettu aloittamaan 1. luokka syksyllä! 10.5. onkin sitten kouluun tutustuminen, jolloin saadaan tietää tytön luokka, luokkakaverit ja opettaja.

Lapselle koulun aloittaminen on jännittävä uusi seikkailu, askel yhtä isommaksi lapseksi. Äidille lapsen koulun aloittaminen on luopumista siitä pienestä, viattomasta pallerosta, josta yhdessä yössä on tullut iso koululainen. Tai no, iso ja iso, suloinen "iso" tyttö tai poika, jonka koulureppu on suurempi kuin lapsi itse. Aloin jännittämään ja murehtimaan Prinsessan koulun aloittamista jo reilu vuosi sitten. Koulureittiä olen jo tarkkaan suunnitellut, mikä olisi turvallinen tytön kulkea ilman montaa tien ylitystä. Jokatapauksessa ylityksiä tytölle tulee vähintään 2 ja ne kohdat ovatkin sitten niitä vilkkaimpia teitä. Joka syksy saa lukea kuinka joku pieni ekaluokkalainen on jäänyt auton alle tai jotakuta on auto kolhaissut, niin karmii ajatella, että ensi syksynä tuolla kulkee se minun oma pikkuiseni. Onneksi tytöllä on samaa matkaa kulkemassa muutama ystävä. Töihin olen jo ilmottanutkin, haluavani pitää lomani koulujen alkamisen aikaan, jotta voin ensimmäiset päivät kulkea tytön kanssa ja olla kotona ottamassa koululaista vastaan.

Tyttö ja hänen ensimmäinen oma puhelimensa

Olen puhunut töissä siitä, kuinka tyttö hinkuu itselleen omaa puhelinta ja se onkin hänelle luvattu.  Työkaveriltani sitten löytyi kotoa useampi vanha puhelin ja hän toi 2 puhelinta Prinsessalle! Tyttö oli aivan onnessaan. Nyt pitää enää ostaa puhelimeen liittymä ja päästäänkin harjoittelemaan kännykän käyttämistä. Kyllähän tuo jo aika tarpeeseen tulee, kun tyttö porhaltaa pitkin pihoja kavereiden kanssa leikkimässä ja ystävien luona kyläilee melkein päivittäin (yhtä lailla meillä on kylässä melkein joka päivä joku kaveri). Pitää se lapsi saada välillä kotiinkin huudeltua, joskus kun nuo kotiintuloajat tuppaavat unohtumaan tai kavereiden vanhemmille kerrotaan hieman pidempi aika mitä kotoa on annettu.

Oma puhelin ja kouluun lähtö. Mihin se kaikki aika meni?!

3 kommenttia:

  1. Mulla on samanlainen puhelin.. Ei kai se nyt NIIN vanha ole? :o Tai sitten nää vuodet vaan jotenkin juoksee... vastahan se ostettiin... Kestävä puhelin on ainakin nimimerkillä: tohloppi.

    Ja onnea pikkuiselle uudesta kokemuksesta.. Jaiks. Äitiä varmaan jännittää enemmän kuin lasta näissä jutuissa :D

    VastaaPoista
  2. Eihän tuo nyt vissiin kovinkaan vanha puhelin ole. Mut hyvä vaan jos on kestävä, meidän tyttö on ainakin sellanen tohelo, että hyvä kun noita puhelimia on nyt heti 2. :D
    Ja kiitos, meillä äitiä tosiaan taitaa jännittää enemmän kun lasta itseään, tai ainakin eri tavalla. :D

    VastaaPoista
  3. Voi kuinka aika menee nopeaa:) Mä olen luultavasti kotona kun lapset ovat ekoilla luokilla (ainakin haaveilen siitä:D), mutta silti murehdin jo nyt nelisen vuotta etuajassa niitä koulumatkoja :D eli voin kyllä uskoa, että jännität, jopa enemmän kuin prinsessa itse!

    VastaaPoista

Jätäthän viestiä käynnistäsi! Risut ja ruusut tänne, kiitos.