lauantai 10. heinäkuuta 2010

Ajatusten järjestelyä

Muutama päivä on ehtinyt mennä shokkiuutisesta ja on tässä ehtinyt saada päätä ja ajatuksia jälleen hieman järjestykseen. Ja tottua asiaan. Ex:stä ei ole kuulunut mitään, voi olla, että ei kuulukkaan. Monenlaisia ajatuksia pyörii päässä, miksi hän kertoi vasta nyt? Todennäköisesti siksi, että se on hänen ainoa valttikorttinsa, yksi tapa jolla yrittää loukata minua ja saada omaa tahtoaan läpi. Jos hän saisi päättää, hän näkisi Prinsessaa silloin kun huvittaa, muutaman kerran vuodessa. Hän saisi esitellä, että minullapa on tälläinen nätti ja fiksu tyttö, vaikka mitään ei ole tehnyt lapsen hyvin voinnin ja elämässä pärjäämisen eteen.

Tietääköhän tämän toisen lapsen äiti Prinsessasta? Tietävätkö edes ex:n sukulaiset? Mitähän koko hommasta tulee, jos ikinä ex niitä yhteystietoja laittaa? Milloin ja miten kertoa Prinsessalle? Kertoakko edes? Miten Prinsessa suhtautuu? Ottaako ilolla ja alkuinnostuksen hälvettyä kun hällä jälleen ajatukset lähtevät kulkemaan, mitä hän mahtaa ajatella? Mitä salailu ym. tekee hänen itsetunnolleen?

Olen elämäni aikana joutunut käymään rankkojakin asioita läpi ja jos jotain olen oppinut, niin sen, että kaikki ajatukset ja tunteet on itselleen sallittava. On hyvä myöntää, että minä tunnen nyt näin, miksi minä tunnen näin. Ja todeta se, että näin nyt on. Vain niin tekemällä, voi asioita lähteä selvittämään ja ratkomaan. Vain niin tekemällä, voi löytää syitä ja asiat helpottuvat. Olo helpottuu kummasti kun ymmärtää itsestään asioita ja syitä sille miksi joku asia on niin kuin on. Itsensä hyväksyminen on yllättävän tärkeää, myös niiden itseen liittyvien negatiivisten asioiden. Oli ne sitten lähtöisin itsestä tai muista, vaikka ne asiat tekisivätkin minusta muiden silmissä heikon tai huonon. Sittenhän voin tehdä asialle jotain.

Katkeruus on helpottanut ja selkiytynyt. En ole katkera, että ex antaa toiselle lapselle aikaa (jos antaa, eihän sitä ikinä tiedä milloin hän totta puhuu), olen iloinen sen lapsen puolesta. En ole katkera vaan ennemminkin vihainen tai surullinen ex:lle siitä, että sen on oltava toiselta pois. Miksi sen on oltava toiselta pois? Eikö toinen muka ole aivan yhtä arvokas ja tärkeä? Mutta Prinsessan onneksi hän on minulle ja monelle muulle ihmiselle. Mutta eihän se toki poista sitä, että hänen olisi oltava sitä myös omalle isälleen. En ole katkera, vaan ehkä suruinen. Haluaisin toisen lapsen, haluaisin voida antaa Prinsessalle sisaruksen. Mutta se, että jollain muulla on, ei ole minulta pois, sen kyllä ymmärrän. Kaipuu ja sen käsittely ei vain ole helppoa.

Olen onnellinen, että minulla on aivan ihana Mies. Mies joka kuuntelee, ymmärtää ja tukee. Jonka olkapäätä vasten itkeä ja olla heikko, jolle voin myöntää olevani heikko.Jolle voin myöntää ja näyttää, että aina en jaksa. Josta tiedän, näen, kuulen ja tunnen, miten tärkeä myös minä olen hänelle. Tunnen olevani turvassa, minun on hyvä olla. Minun oma ritarini kiiltävässä haarniskassa. Minun rakkaani.
Olen onnellinen, että minulla on aivan ihania ystäviä ja ihania sukulaisia, jotka kuuntelevat, ymmärtävät ja tukevat. Jotka auttavat kun voivat ja siten kuin voivat. Muuta en voisi edes toivoa. Jos heitä kaikkia ei olisi, en varmaan olisi tässä. Jos rakasta Miestäni ei olisi, en varmaan olisi tässä, en voisi näinkin hyvin kun nyt voin. En tiedä kuinka voin koskaan kunnolla näyttää kiitollisuuttani ja antaa myös takaisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän viestiä käynnistäsi! Risut ja ruusut tänne, kiitos.